Päivärahoja odotellessa...

Kärkkäisellä oli joulunavaus...joten nyt kait se alkaa, jouluvouhotus. Minun osalta jouluvouhotus saa taas olla. Nähtävästi vielä ensiviikon saan olla töissä ja sit pistävät vuokratyöntekijät pihalle. Työt puu ja rakennus alalla näyttää hiipuvan kun tuo maailman tilanne on mikä on. Talvi yllätti tänäkin vuonna autoilijat, mutta minua ei tämä töiden loppuminen.Onhan se äärimmäisen harmittavaa ja tympii, mutta minkäs teet. Edellisen laman aikaan olin vielä lapsi (vaikka kakaraksihan nuo on mua nytkin eräät "kehunu") joten siitä ajasta en muista juurikaan mitään, siis millaista oli kun oli lama-aika. Kyllähän tässä koko ajan on tuntosarvet pystyssä, että josko sitä töitä jostain sais. Se vaan ku rajoittaa, että tämä elämän tilanne ei oikein salli töiden perässä muuttamista. Tulis nyt edes sitä lunta, että olis vähän valoisampaa...niin ja muutenkin ;)

Farkkujen vyössä on nyt myös viimeinen reikä käytössä...ei siinä, kyllä niitä reikiä vielä mahtuu siihen tekemään lisääkin jos ja KUN tarvetta ilmenee. Vanhoja vaatteitakin uskalsin jo sovitella...eihän ne päälle mahdu, mutta niistä jos mistä näkee muutoksen. Farkkuja on kaappi täynnä...osa jo kerta kaikkiaan niin isoja että näyttävät rumilta päällä. Olisin tänään Ylivieskan ostosreissulla sovittanut jo kaksi numeroa pienempiä farkkuja, mutta se liike oli menny jo puoli tuntia aikasemmin kiinni. No, ens kerralla sitten. Kohta aletaan olla siinä vaiheessa, että halpa-hallin ryysyt rupee mahtumaan päälle, mutta haluanko niitä sieltä ostaa?

Tämä viikonloppu on myös mennyt ajovoittajaottelua jännittäessä. Hullun hommaa jännittää kotona, ens vuonna tää lähtee Ouluun jännittämään paikan päälle, se on asia mik'on varma! Olen uskonut alusta asti että miten siellä tänä viikonloppuna käy ja niinhän siinä kävi...Korpisalon Serttistä tuli uusi Ajovoittaja 2008. Todella lämpimät onnittelut asianosaisille.

Kun aloitetaan elämäntapa remontti niin tehdään se sitten huolella. Tehdään oikein kunnon suursiivous ja mietitään onko nämä kaikki itselle oikeesti tärkeitä, tarvitsetko näitä? Olet saattanut unohtaa jotain...sellaista mitä et ole vuosiin nähnyt, mietit miksi olet sen syrjään työntänyt? Siellä se vaan kuitenkin on odottanut sinua. Mitä ne sellaiset ovat? TOSI ystäviä. 

Koira piireissähän minut tunnetaan tällaisena kun olen, ulkonäöllisesti että luonteeltaan (luonnevikainen narttu, niinhän se meni?) , mutta moniko tietää/muistaa että minähän olen ollu hevostyttö? Minä kyllä muistan...muistin virkistämiseksi kaivelin vanhoja valokuvia (ne jotka ei tiedä niin ennen niitä kuvia otettiin kameralla missä oli filmi, se kehitettiin ja maksettiin sellaisista valokuvapaperi kuvista, jotka sitten laitettiin kansioon missä oli valokuville omat muovitaskut) no näitä kuvia kuitenkin katsellessa löytyi pari kuvaa mitkä pisti itkettämään. Miten ihmeessä sitä on itsensä päästänyt tähän pisteeseen, eikö nyt silmät päässä ole nähnyt, järki ajatellut ja suu sanonut, että olet sinä sitten lihava (siis minä, et välttämättä sinä joka luet tätä tekstiä). Ei nähtävästi. plus 30 kiloa on tehnyt tehtävänsä....sanovat että lihavat ovat lepposia...miten musta tuntuu että ku mä oli hevospiireissä niin 25 kiloa köykäisempänä olin tosi söpö, mukava ja puhelias nuori parikymmpinen neiti ihminen. Mikä minä nyt olen? Kohta kolmekymppinen yli 30 kilon ylipainon omaava, kärtyinen akka. Ihan tosi...eikä tämä ole mitään tulevaa kolmen kympin kriisiä..minä kuitenkin olen vielä 28v ;)

Niin se vaan on, että loppuhan se nurmikon leikkuu Erjaltakin tälle vuotta. Tai no sais tuon varmaan vielä kerran leikata, mutta arvatkaapa kiinnostaako. Kaksi puuta meillä on pihassa ja näyttää siltä että haravallakin ois töitä, arvatkaa kiinnostaako sekään. No pakko kait se on, keväällä muuten kiroan kahta kauheammin ku ne on liiskaantunut  siihen ylipitkään nurmikkoon kiinni talven aikana.

Se on taas se aika vuodesta kun silmät ristissä yökaudet laukataan vuoron perään kuivaajalla, tarkistamassa onko lämmöt ok ja mikä on viljan kosteus prosentti. Anoppi kysyi, että eikö minua pelota käydä yöllä siellä pimeässä? Itse asiassa mulla ei kyllä ole ikinä hajuakaan että olisin siellä käynyt, joskus nukkumaan takas kömpiessä käy vaan mielessä, että olikohan mulla edes housut jalassa ku  kävin ulkona? Iiro on myös ollu ahkera kaveri, se käy Markuksen matkassa kuivaajalla ja jos ei muuta niin aikankin se syö siikasia minkä ehtii ja sitten oksentaa aivan just vasta pestylle matolle. Traktorissa se tykkää istua ja ottaa kyytiä. Oli se kerran tosin hypännyt pois hytistä omin voimin ja ku Markus tuli takas kuivaajalle oli koira käppäillyt siellä pihalla, ihan irti.

Iiron kanssa olen pari kertaa käynyt metsällä samoin Markus. Kunhan pelto työt on tehty niin pääsee pappa sit ihan oikeesti kunnolla jahtiin. Siitan kanssa me ripustettiin tutka naulaan ja keskitytään kaikkeen muuhun hömppään. Ei oo se mettä juttu oikein meidän kummankaan leipälaji. Jos minä jollekin sanon, että käyttäkää pentukoiraa YKSIN metsällä, käyttäkää sitä sellaisissa paikoissa missä on oikeesti JÄNIKSIÄ, ja käyttäkää sitä oikeesti paljon siellä METSÄSSÄ. Niin uskokaa minua. Tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä olen tehnyt. Sellainen sanonta on, että "virheistä oppii", toivon kovasti että näin on...

Hittolainen ku tätä aikaa on taas kulunut, niin ei voi pieni mieli muistaa mitä on tapahtunut...No ajokokeessa olin tuomarina, Keski-pohjanmaan beaglekerhon järjestämässä Piirinmestaruus kilpailussa joka oli samalla valinta koe pohjan lohkoa varten. Näillä näkymin lähden myös pohjanlohkoon tuomaroimaan.

Mätsäriin pääsin myös tuomari tehtäviin. Harmi ku oli niin vähänlaisesti koiria, mutta kyllä ne parhaat vähistäkin  löytyi. Ihan kivaa tuo tuomarointi homma ja mukava neuvoa uusia harrastajia ja antaa vinkkejä.

Siitan olen ilmoittanut pariin näyttelyyn, Seinäjoelle ja Jyväskylään . Lähetään perhe Pinolan kanssa baanalle ja tuntuuhan noita riiviöitäkin tulevan näyttelyihin näytille, kiva nähdä pitkästä aikaa.

Kaikennäköisiä suunnitelmia ja säätöjä on...katsotaan nyt mitä ensi kevät tuo tullessaan...

Ai niin..olihan meillä tässä 3 yötä vieraskin...5kk ikäinen Pohjanpystykorva narttu Totti. Hivenen oli totti vilkas ja energinen niin kuin pennun kuuluukin olla, mutta...hivenen liian äänekäs meidän perheeseen. Kyllä taidetaan pysyä näissä luppakorvissa. Nyt ymmärrän kyllä miksi beagleä on helppo pitää aivan seurakoirana, nehän ovat HELPPOJA rotuja pystykorviin verrattuna.

Ku on jo kyselyjä tullu ku ei oo päivitettyä blogia. No eka tässä meni tuon meidän näyttelyn kanssa aika ja sit pimahti nettiyhteys. Se nyt on onneksi kunnossa, vaikka siirryimme takaisin 2 megan yhteyteen ja mm. tämän blogin kanssa menee joskus järki ku tökkii...mut toimii silti.

Markuksesta suomenmestari
Aivan...Markuksella karkas lapasesta tämä ensimmäisen kauden "harjoittelu" ja niin se vaan poika otti ja voitti koko Farmi 3500kg luokan ja sijoittui osakilpailuissta seuraavasti:
Haapajärvi 1.
Alahärmä 2.
Tyrnävä 3.
Kalajoki 1.
Nurmes 1.

Sinne jäi mm. 11 kertainen suomenmestari toiseksi.Viimeiseen osakilpailuun en minä päässyt ku olin näyttelyssä toimistossa töissä. Into poikakin oli ilmoitettu Haapajärvelle. Tälläkertaa tuloksena Tyydyttävä. Jenna kuitenkin oli äitinsä kanssa koko rahan edestä näyttelyssä, koko päivän. Minulla oli Iiro toimistopäällikkönä näyttelyssä ja Jenna kävi isää ja poikaa kävelyttämässä raviradalla.

Oli pimeä ja vesisateinen yö (normaali heinäkuu suomessa vuonna 2008). Huoneessamme oli pilkkopimeää...kiitos pimennysverhojen. Tunsin taas kuinka 160 leveä sänkymme oli käydä ahtaaksi. Käperryin peiton alle ja yritin hamuta kädelläni yöpöydän laatikosta korvatulppia...ne olivat loppu!! Ääni vieressäni vain suureni ja se häiritsi unen saantia...mistä ihmeestä lähtee tällainen ääni?